Viimaa uhmaten

Yksi tiketti Lanzarotelle, kiitos!

Saatiin tänään lenkkiseuraa meillä viikonloppukyläilleestä Saarasta. Lainattiin kaupunkilaiselle vähän lenkkikamppeita ja sitten vaan Aulangolta jäälle. Ihmettelin mennessä, että miksei jäällä näkynyt muita liikkujia, olihan kuitenkin viikon paras lenkkisesonki eli sunnuntai-iltapäivä. Sehän selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun käännyttiin kohti vastatuulta. Huh huh, pakkasta ei ollut kuin muutama aste mutta viima oli jotain ihan järkyttävää.

Talvinen tiimi.

Koirat juoksivat tunnin verran ihan reippaasti, kun ei turhia pysähdelty. Polkalla varsinkin tuntui olevan ylimääräistä energiaa ja se juoksi ympäriinsä skannaamassa verkkomerkkejä ja pilkkireikiä. Onneksi hoksasin laittaa Maissillekin takin päälle, se on trimmauksen jäljeltä edelleen aika lyhyessä karvassa ja olisi varmaan muuten jäätynyt viimaan. Lenkin jälkeen palkittiin Saaran kanssa itsemme paikallisessa thaimaalaisessa ravintolassa tulisella katkarapucurryllä. Ja olihan siinä pöydässä kaikkea muutakin hyvää.

Maissin korva kertoo tuulen suunnan ja navakkuuden.

Voi Makea, mitkä lumipaakut!

Yhtä paakkua koko makkarakoira.

Lumiriehut Leon kanssa

Meillä oli tänään hauska lumilenkki Leo-rhoden kanssa. Sääennuste lupasi mukavan lauhaa päivää ja aurinkoa, mutta lopulta keli oli noin -8 astetta, vähän viimaa eikä ainakaan yhtään aurinkoa. Yöllä oli satanut jonkun verran lunta ja se pöllysi koirien vetäessä rallia.

Polkka yritti esittää alkuun vähän vaikeasti tavoiteltavaa, mutta lämpesi lopulta Leon liehittelylle. Ehkä talvi ja lumi masensivat prinsessaa, Poksu nyt vaan sattuu olemaan kesän tyttöjä. Kaksikolla oli tosi hauskaa yhdessä, ne vetivät tunnin verran kunnon lumirallia. Kiitos Cecilia ja Leo, meillä oli oikein rauhallinen sunnuntai-ilta.

Tammikuun aurinko

Makkara villiintyi.

Ollaan käyty nyt kahtena päivänä kunnon puolentoista tunnin jäälenkillä ja se on kyllä mainiota. Koirat juoksevat tehokkaasti ylimääräiset energiat pois ja itse voi vaan kävellä rauhaksiin omaa tahtiansa (se tahti hidastuu viikko viikolta...). Jäälenkeissä on ehkä alkutalven uutuudenviehätystä, sillä molemmat koirat ovat olleet tosi riehakkaita. Varsinkin tulevana kesänä 11 vuotta täyttävästä Maissista on hankala hahmottaa, että vanha koira sekin alkaa olla. Ei nimittäin huomaa meiningistä. Pakkasenkestävyydestä tosin huomaa, alle -10 asteessa Maissikin tarvitsee jo takin. Mutta sehän nyt ei ole mikään ongelma!

Parasta jäälenkissä: variksille kyytiä.

Polkan suosikkihuvia on jahdata kalamiesten verkkopaikoilla pyöriviä variksia. Se lähtee aika kaukaa antamaan niille kyytiä, mutta tulee täyttä laukkaa takaisin saatuaan linnut lentoon. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää, mutta en ole jaksanut puuttua moiseen huviin. Saapahan ainakin juosta muutaman kunnon spurtin jokaisella lenkillä. En tietenkään anna sen juosta lintujen perään, jos verkoilla näkyy kalastajia.

Polkka 3,5 vuotta.

Eilen lenkkeilykeli oli oikein mainio, pakkasta -11 ja aurinko paistoi. Ei se vielä lämmitä kuin korkeintaan mieltä, mutta sydäntalven synkkien päivien jälkeen aurinko on jotakin tosi ihanaa. Illalla pakkanen alkoi muuttua purevammaksi, hetki lenkiltäpaluun jälkeen mittari näytti -15. Tänään aamulla lukemat olivat -28, taidetaan ihan suosiolla jättää päivän pidempi lenkki väliin, ei ole kovin motivoivaa nykiä perässä kahta pakkasen kangistamaan elukkaa. En tiedä, kuka moisesta edes hyötyy? Huomenna mennään taas jäälle, jos pakkanen vaan yhtään lauhtuu.

Tullaan tullaan!

Rukan takissa on kelpo kaulus.

Mukakylmä. Välillä täytyy pysähtyä ja osoittaa mieltä.

Talvitiimi.

Maissi 10,5 vuotta.

Terveisiä Vietnamista: phu quocinkoira

Sain mielenkiintoisia terveisiä maailman ympäri reissaavilta ystäviltäni Mikolta ja Hannalta. Nämä onnekkaat viettävät tammikuutansa Vietnamin rannoilla ja olivat bonganneet ympäristöstään lukuisia Polkan näköisiä koiria.

Rotu on kuulemma phu quocinkoira, rhodesiankoiran ja thai ridgebackin lisäksi ainoa harjaselkäinen koirarotu. Wikipedian artikkelin mukaan puhdasrotuisia koiria on vaikea löytää, sillä suurin osa koirapopulaatiosta on erilaisia sekoituksia. Näitä ei ole Suomessa vielä ensimmäistäkään.

Lisätietoa ja muutamia kuvia löytyy tästä. Kiipeämiskuvasta päätellen rhode ei edes ole mikään hyvä aituri verrattuna tähän toiseen harjaselkään! Alemmissa kuvissa koirat ovatkin sitten järeissä ketjuissa... Koira mainitaan hyväksi metsästäjäksi ja että se tappaa jopa käärmeet.

Vietnamilainen ridge-selkä näyttää rhodesiankoiraa pienemmältä, kevyemmältä ja pystykorvaiselta. Mutta on siinä muuten jotakin samaa! Olisipa mielenkiintoista matkustaa paikan päälle katsomaan koiria (ja tietty muutenkin!).

kuva: Mikko Peltoniemi

Uusi banneri

Kiitos Saaralle blogin uudesta yläbannerista!

Kuva on Janne Kaakisen käsialaa ja kuvassa Polkan lisäksi veli Ego (Malozi Legolas). Tykkään tosi paljon kuvan tunnelmasta ja väreistä.

Lähtökeksit

Pussillinen lähtökeksejä.

Rikoin tänään pinttyneitä tapojani ja kävin ostoksilla Citymarketissa (meillä ollaan siis Prisma-kävijöitä). Lemmikkiosastolta löytyi irtokarkkihenkeen myytäviä koirankeksejä 3,95 € pussi. Ja pussiin sai siis ahtaa niin paljon tavaraa, kuin kehtasi. Mieleen tuli heti Messarin näyttely jostain vuosien takaa, kun ystäväni Anun kanssa löydettiin samanlainen keksitarjous Pedigreen osastolta. Tehtiin ehkä ahtamisennätykset ja nolouden multihuipentumana minun pussini repesi ja keksit putoilivat maahan. Minkäslainen loppu se ahneella olikaan?

Tällä kertaa pysyin kohtuudessa ja sain jopa pussin suljettua oikeaoppisesti. Keksien kilohinta oli laskettu niin, että pussiin mahtuisi reilu puoli kiloa keksejä. Kotiin palattuani en voinut vastustaa kiusausta käyttää pussi talousvaa´alla. Ja kyllä, se painoi 1100 g. Mikä voitonriemu!

Jos joku saa mummon innostumaan, niin aktivointilelu!

Meillä on jostain tullut hassu tapa antaa koirille kotoa lähtiessä "lähtökeksit". Se alkoi ehkä joskus mäykkyjen ollessa nuoria, en muista tarkkaan. Keksien tarkoitus oli varmaankin kääntää koirien huomio herkkupalaan eikä kotoa lähtevään omistajaan. Lopputuloksena koirat oikein odottavat viimeisen kotoa lähtijän menemistä, se kun on varma merkki koirankeksistä. Keksin jälkeen kukin vetäytyy tyytyväisenä omalle paikalleen nukkumaan.

Keksejä kuluu myös aktivointilelujen täytteeksi. Optimaalinen täyte sisältää jotakin pehmeää ja jotakin kovaa. Koirankeksien lisäksi vaikkapa juustoa, jauhelihaa, lihapullia, mitä nyt jääkaapista sattuu löytymään. Meillä kaikki juustonjämät ja päiväysvanhat leikkeleet menevät Kongien täytteeksi. Kun olen oikein viitseliäs, täytän niitä jauhelihalla tai maksalaatikolla ja pakastan valmiiksi. Kovana täytteenä toimivat erityisen hyvin possunkorvasiivut ja muut kuivatut ällötykset. Vaikka ei sillä, onhan se tosi järkevää että syötävistä eläimistä käytetään hyväksi ihan kaikki osat.

Hiiriviiksi poseeraa, vaikka edessä on lelu täynnä ihania herkkuja.

Talven eka jäälenkki

Aukean paikan hepulit.

 Mietin useamman päivän ajan jäälle uskaltautumista. Metsäkylän lahdella näkyi olevan kunnon kelkkareitit, pilkkimiehiä (joista nyt ei kannata kummoisia johtopäätöksiä vetää...) ja muutama hiihtäjä, joten uskaltauduin sekaan. Sanna lähti lenkkiseuraksi Iiris-rhoden ja Nelli-spanielin kanssa. Lenkkikeli oli mitä paras -5 astetta pakkasta, tosin jäällä kävi aika kylmä viima.

Kaksi rhodea ja kaksi mummokoiraa.

 Polkka veti alkuun kunnon hepulit, mutta rauhoittui sen jälkeen kipittämään omaan tahtiinsa. Mikä ero 1-vuotiaaseen Iirikseen, joka olisi halunnut riehua koko puolentoista tunnin lenkin ajan! Oman koiran aikuistumisen ja rauhoittumisen huomaa parhaiten juuri silloin, kun lähtee lenkille jonkun oikeasti riehakkaan pennun kanssa.

Nelli-spanieli juoksi omia reittejään ja Maissi pyöri vähän siellä sun täällä. Iiris oli yllättävän kiinnostunut matalasta maastonakista, vaikka leikkikaverina olisi ollut omaa kokoluokkaa oleva Polkkakin.

Jäällä oli tosi hyvä kävellä, lunta ei ole kuin aivan muutamia senttejä. Eilen illalla mietin, että ehkä päivä on pidentynyt aavistuksen verran. Jos viime talven blogipostauksia on uskominen, niin helmikuun alkupuolella alkaa jo ennättää työpäivän jälkeen jäälenkille! Sopii, lähiseudun kävelyteitä on kierretty remmilenkkien merkeissä jo aivan riittävästi. Valoisat illat, tulkaa pian!

Vierekkäin.

Polkka uudessa Rukan talvitakissa.

Reilu meininki

In Finland we have this thing called "reilu meininki".

Huh, millainen lenkkeilysää tänään oli! Lähdettiin Maissin ja Polkan kanssa remmilenkille viiden jälkeen ja sinniteltiin ulkona viimassa tunnin verran. Sen jälkeen oltiin kaikki ansaittu hyvät iltaruoat ja loppuilta laiskottelua. Onneksi ollaan koko porukka yhtä kylmänarkoja, olisi kamalaa juoksuttaa tuolla kylmässä jotain lapinkoiraa tai huskyä (ai niin mutta jos lähiseutua katsoo, niin sellainenhan pärjää pihalla häkissä lenkittämättäkin...).

Vähän kyllä shoppailtiin Musti&Mirrin nettikaupassa alen loppurysäyksessä. Tänään alkanut lisäale tarjoaa kasan pantoja ja leluja -70 % alennuksella. Hurtan Lifeguard-hupparit näkyivät olevan puoleen hintaan, sellainen on ainakin Polkalla ihan toimiva sadetakki. Me oltiin maltillisia ja tilattiin vain yksi Kongin aktivointilelu ja riepotuslelu sekä kasa puruluita.

Lisää vauvauutisia!

Feanor´s A-pentuja kesällä 2011.

Pentu-uutiset eivät pääty edelliseen postaukseen, vaan minun lisäksi myös Polkasta tulee mutsi tänä vuonna! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Polkasta tulee Feanor´s B-pentueen emä loppukeväästä. Polkkahan on sijoituskoira ja menee suorittamaan tehtävänsä Päivin luokse. Olen saanut muutamia hölmistyneitä katseita iloitessani ääneen siitä, että me mammalomaillaan molemmat samaan aikaan ja voidaan palata syksyllä treeni- ja kisakentille. Kuulijaosapuoli on tietenkin kuvitellut, että minusta on kätevää hoitaa samalla kertaa ihmisvauva ja lauma koiravauvoja. Onneksi homma ei kuitenkaan mene niin.

Ei voi olla mitään suloisempaa!

Pentujen isäksi on valittu Norjasta lähtöisin oleva Gene. Lisää yhdistelmästä löytyy Kennel Feanor´sin nettisivuilta. Mahdolliset tiedustelut kannattaa nekin osoittaa Päiville. Tietenkin jos joku pennusta kiinnostunut haluaa tavata mammakoira Punaisen Paholaisen livenä, niin siihen voi tulla tutustumaan tänne meille.

Mikäli pennut tulevat mutsiinsa, niistä saa kyllä harrastuskavereita moneen menoon. Mitään koneitahan rhodesiankoirat eivät tietenkään ole, mutta toisaalta Polkassa on ollut aivan tarpeeksi poweria ensimmäiseksi agility-koiraksi. Pidän tärkeänä myös sitä, että Polkka on käynyt eläinlääkärissä rokotusten lisäksi vain kaksi kertaa poistattamassa tikkua silmästä ja kerran hakemassa nenäpunkkilääkkeitä. Koiralla ei myöskään ole mitään kutinoita tai muita yliherkkyyksiä, vaikka se syö erilaisia lihoja laajalla skaalalla. Kiva koira se on kaikin puolin, vaikka rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pentuna vähän rasittavan aktiivinen. Mutta siihen sopii varautua, jos afrikkalaisen meinaa hankkia... Nyt 3,5 -vuotiaana se on sisätiloissa lähinnä kaunis sohvankoriste.

Pitkästä aikaa treeniä

Rallytoko on hauskaa!

Käytiin lauantaina treenaamassa Feanor´s A-pentujen, Ego-veljen ja Ninan koirien kanssa Tuusulassa Avoimen luokan ihanan lämpimässä hallissa. Hyvä halli muuten, mutta en käsitä miten siellä voisi tehdä agilityä. Pieni kuin mikä ja lattiassa liukas messumatto. Me tehtiin rallytokoa ja siihen tila oli oikein hyvä. Ja sekin oli hyvä, että treenattiin pitkästä aikaa jotakin. Polkka on ollut noin kahden viikon joululomalla (kerran tosin käytiin vetäisemässä omatoiminen agi-treeni, mutta noin niin kuin muuten) ja lähinnä vain juossut metsässä ja nukkunut takan edessä.

Rallytokoon meitä huomattavasti enemmän perehtynyt Päivi oli suunnitellut radan, joka osoittautui juuri sopivan haastavaksi. Polkan kaltainen "oikeastaan agility-koira" lähtee kivasti näpistä kun radalta löytyy hyppy ja putki, jotka pitäisi suorittaa vapaana seuraten tokomaisten liikkeiden yhteydessä. Eniten haasteita meille tuotti kuitenkin houkutus, jossa koiran piti kiertää kahdeksikko kartioiden välistä pujotellen ja kartioiden molemmilla puolilla oli herkkurasiat. Ei tarvitse olla ennustajaeukko todetakseen, että Pokemoni ryysäsi penkomaan rasioita (mutta niissäpä oli kannet päällä, haha). Pienen palautekeskustelun jälkeen radan suorittaminen saatiin jatkumaan normaalisti.

Maahan, kierrä koiran ympäri.

Oli tosi hauska seurata pentujen treeniä. Ne olivat kaikki nuoriksi koiriksi taitavia ja keskittyivät hyvin tekemään töitä. En myöskään voinut olla ajattelematta, että rallytoko on aivan omiaan rhodesiankoirille. Rhodet nyt vaan kaipaavat harrastamiseen enemmän vauhtia kuin pilkun tarkkaa viilaamista. Kyllä rallystäkin ne omat haasteet löytyvät, ei muuta kuin kokeilmaan kaikki sitä epäilevät. Tosin meidän tapauksessa suurin haaste lienee ohjaaja, jolla on vaikeuksia lukea ja tulkita kylttejä ja esimerkiksi suorittaa niitä oikealta puolelta. Minusta rallyn säännöt eivät ole loogiset, ei sinne päinkään!

Koira eteen, vasemmalta sivulle istu.

Polkka oli tosi iloinen päästessään hommiin pitkästä aikaa ja saatiin oman suorituksen jälkeen tuomio kisavalmiudesta. Niinpä, kai tästä voisi kisaamaankin suoriutua. Polkka-paran ohjaaja on vaan käymässä vatsansa kanssa niin kankeaksi, ettei kohta taivu enää edes rallyradan rakentamiseen. Kyllä, olen erittäin raskaana ja näkyy se treenikuvissakin. Tästä pentu-uutisesta johtuen meidän agilitykin on ollut syksyn ajan lähes tauolla. Olisi epäreilua viedä koira kisoihin, kun itse hyytyy maalisuoran alkuun puuskuttamaan. Kyllä me vielä ehditään kisaamaan, hoidetaan vaan pentuhommat ensin alta pois!

Kiitos treeniseurasta Päiville ja muille asian osaisille. Mainiot treenit ja ihan parhaita nyt-lähtee-näpistä -hetkiä afrikkalaisten kanssa.

Pujottelu.

Tunneli ja sen jälkeen koira omalle paikalleen vasemmalle sivulle.

Kuvat: Terhi Lehto ja Johanna Duarte.