25.11.2012

Viikonloppuisia

Vain (koiran) Elämää.
Me vietettiin marraskuun viimeistä viikonloppua kyläillen ja ihan vain oleskellen. Kolme metsälenkkiä (nippa nappa) päivänvalon aikaan kastumatta, sehän on jo ihan juhlaa! Ja lenkkiseurana mutsi ja sisko, ei tarvinnut raahustaa yksin pitkin pusikoita. Hyvä viikonloppu alkoi jo perjantaina, kun ehdittiin iltapäivälenkille Suvin jengin kanssa. Saara tuli iltajunalla ja vietettiin iltaa ruoan ja viimeisen Vain elämää -jakson merkeissä.

Lauma valmiina reissuun!

Lauantaina aamulla startattiin kohti Säynätsaloa (lue: Jyväskylää). Lähdettiin koirien kanssa suorilta lenkille, se on ainoa keino saa jengi tulemaan edes jollakin tapaa juttuun keskenään. Ongelmia aiheuttaa yli-innokas Hertta, jonka kaaliin ei uppoa mitenkään päin se, että meidän koirat eivät riehu sen kanssa sisällä. Ulkona kaikki menee ongelmitta ja koiralauma riehuu keskenään, mutta sisätiloissa Polkka ja Maissi haluaisivat vain olla. Olla rauhassa ilman jostakin alati ilmestyvää vaanivaa ja haukkuvaa karvanaamaa. Papu soveltaa tilanteeseen vanhaa taktiikkaa "kun en huomaa sitä, se ei ole olemassa". Polkka ja Maissi käyttävät kaikki keinot kertoakseen riehujalle haluavansa olla rauhassa. Mutta ei, ei se tajua. Onneksi on väliovia.

Hertan kanssa lenkillä.
Lenkkeiltiin porukalla vielä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä. Käytiin rannassa, jossa Polkka ja Hertta vetivät hirveää hepulirallia ja Maissi suunnitteli uimaanmenoa. Lopulta Makkara totesi veden olevan liian kylmää jopa kaltaiselleen kokeneelle jääuimarille ja tyytyi kaivamaan kraatereita rantahiekkaan. Harmi ettei ollut kunnollista kameraa mukana, Nikon 1 nyt on vaan liian heikkotehoinen liikekuviin tällaisina pimeinä päivinä. Mutta se on ihana kantaa mukana, menee vaikka takin taskuun!
Aika ihana kakku hei...
Ehkä parasta viikonlopussa oli kuitenkin se eteen kannetun ruoan määrä! Kylmäsavulohilasagnea, rapu-avokadosalaattia, punajuuri-halloumipiirakkaa, lohi-avokadosalaattia, saaristolaisleipää ja hummusta, suklaa-mustaviinimarjakakkua... Kyllä hyvä ruoka on vaan ihana juttu. Samaa taisi miettiä Polkka, kun kurkotteli kohti kakkua...

Eikö mitenkään voitais leikkiä, kysyy Hertta.

Kotimatkalle!


21.11.2012

Autohäkki - vihdoinkin!

Nyt kelpaa matkustaa!
Pitkällisen miettimisen ja suunnittelun jälkeen minun autossani on kunnollinen koirankuljetushäkki! Kyllähän tätä pähkäiltiinkin koko se aika kun Caddy on minulla ollut, eli noin puolitoista vuotta. Haluamani koko takaluukun täyttävä irrallisella väliseinällä varustettu häkki olisi maksanut teetettynä noin 700 euroa, vähän enemmän kuin budjetti salli. Niinpä apuun riensi ihana appiukko, jolla oli taitoa tehdä häkki itse! Ja hyvä siitä tulikin, oikein hyvä.

Koirilla on molemmilla saman kokoiset puoliskot (enhän tiedä, kuljetanko tulevaisuudessa kahta isoa koiraa), mutta väliseinän saa tarvittaessa irti. Kun Polkka on mukana yksin, se saa käyttää koko tilaa. Maissin lähtiessä mukaan tila laitetaan puoliksi. Häkin avulla voin myös pitää takaluukkua auki kesällä treenatessa. Pelkän koiraverkon kanssa luukkua joutui pitämään kiinni, mikä vaikeutti ilman kiertämistä autossa. Sitä paitsi häkki tuo turvallisuutta - koirat eivät pääse juoksemaan mahdollisessa kolaritilanteessa pitkin motaria jos takaluukku vääntyy ja aukeaa.


En tiedä, mitä häkin tarvikkeet tulivat yhteensä maksamaan, sitä minulle ei suostuttu kertomaan. Olisin tietenkin ollut valmis korvaamaan materiaalit ja rakentamiseen kuluneen vaivan. Onneksi olin jotenkin osannut ennakoida tilanteen ja ostaa pullon hyvää konjakkia. Muuten olisi hävettänyt vielä enemmän olla noutamassa täydellistä koirankuljetusvälinettä.

Polkan kunniaksi häkissä on kaksi kunnollista salpaa, sieltä ei voi murtautua ulos. Lähestyvän talven vuoksi molemmat koirat saivat persauksensa alle eristeeksi palan finnfoamia, teddyalustan ja fleecepeiton. Jos tällä varustuksella ei kelpaa taittaa matkaa, niin ei sitten millään! Häkin päälle jäi vielä pieni tila mahdollisia matkatavaroita varten.

18.11.2012

Kavereita, teetä ja vähän treeniä

Igor, Boris, Otti, Bro, Sini, Dara ja Polkka.
Meillä oli mainio viikonloppu! Aloitettiin ilonpito perjantaina, kun treffattiin Sanna ja Suvi laumoineen lenkkeilyn merkeissä. Kolmelta kun lähtee, niin ehtii talsia melkein puolitoista tuntia ennen pimeän tuloa. Tai ehkä rehellisyyden nimissä on todettava, että autolle päästessä oli jo melko lailla pimeää. Polkka otti ilon irti lenkkiseurasta ja villitteli pitkin pusikoita. Aito ja alkuperäinen rhodesialaispoikaystävä Boris saa sen aina ihan sekaisin.

Kotimatkalla oli vähän jännitystä, kun aurauskeppejä jonkun sortin puomista roikkuvalla kepillä maahan hakannut traktori löi sitä ensin ohittaneesta autosta tuulilasin hajalle! Katsoin jo toiseen suuntaan mennessä, että puomi heilui jotenkin epäilyttävän näköisesti. Traktoria ajanut pappa ei tainnu edes huomata aiheuttamaansa vahinkoa, ennen kuin lasinsa paskaksi saaneen auton kuljettaja meni juttusille... Melkoista menoa ja onni onnettomuudessa, etten ollut itse ensimmäisenä ohitusvuorossa!

Sanna ja Suvi tulivat vielä kahville, teelle ja koirajutulle. Ja minä ylitin itseni lähtemällä myöhäisillan näytökseen katsomaan uutta Bond-leffaa!

Sunnuntaina mellastettiin Sintin kanssa.
Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta tekemään pientä agi-treeniä Kirsin ja Sintin kanssa. Rakennettiin ratapätkä ja tehtiin sen jälkeen malttia ja nopeutta vaatinutta treeniä hypyllä ja pujottelulla. Ohjaaja lähetti koiransa hypyn takaa ja avustaja palkkasi sen kupista pujottelun jälkeen. Polkka oli tehnyt hommaa ennenkin, mutta vaati useamman kerran suoraan ruokapurkille ryysäämisen, ennen kuin uskoi että hommat on ihan oikeasti tehtävä ennen palkanmaksua. Intoa sillä kyllä riitti koko treenin ajan, mikä on tosi kiva juttu! Ehkä Polkkakin kaipaa säännöllistä tavoitteellista treeniä nyt, kun meidän tekeminen on väliaikaisesti vain omaa pikku puuhastelua...

Maissi on ihan mukana menossa!
Treenin jälkeen suunnattiin kohti metsää ja hiekkakuoppaa. Parasta tässä oli se, että myös Maissi pääsi mukaan. Sillä synkkaa Sintin kanssa tosi hyvin, minun (ja Polkan) suureksi ällistykseksi nämä kaksi alkoivat jopa leikkiä yhdessä! Sintti ei ole yhtään taipuvainen pomottamaan ja sillä on selkeä koiran kieli. Ehkä se sitten vaan viestittää Maissille tarpeeksi selkeästi, että on liikkeellä ihan vaan hyvät mielessä. Kolmikolla oli tosi hauskaa painellessaan ympäri metsää ja hiekkakuoppaa.

Ei kai me vielä hidasteta, kysyy Maissi.
Koska kumma kyllä ei satanut, jäin vielä haravoimaan pihaa. Maissi oli seuraneitinä järsimässä viime viikkoista poronluuta. Polkka halusi saman tien sisälle, sen mielestä mikään ei voita treenin ja ulkoilun jälkeistä omalle sohvalle käpertymistä. Hieno viikonloppu - kolme koiralenkkiä eikä kertaakaan tullut vettä niskaan. Sunnuntaina illalla alkoikin sataa, enteilee varmasti taas hienoa rapaviikkoa. Lunta ja pakkasta odotellessa (tai vaikka edes sitä pakkasta)...

Tiedossa rauhallinen koti-ilta.

15.11.2012

Nappulakeissin väliratkaisu

Mummokoira kiipesi hyväksyvästi ruokasäkin päälle.
Tapaus orkesterin aamunappulat on ratkaistu. Ainakin toistaiseksi. Mäykyt söivät pienen pussin Moren lammas-riisiä, mutta päädyin kuitenkin tilaamaan niille vanhaa tuttua Acanan senioria. Acanan syöttämiseen tuli tauko ruoan toimitusvaikeuksien vuoksi, minkä jälkeen reseptiä mentiin muuttamaan ja Polkka alkoi piereskellä. Mäykyt puolestaan söivät kesän Polkan voittamia nappulapusseja, sitä sun tätä kun niille sopii kaikki ruoka.

Hoksasin, etteivät mäykyt ole edes kokeilleet Acanan muutetun reseptin ruokia ja tilasin niille säkin. Hyvin on sopinut, ei ongelmia. Tykkään siitä, että Acanan lihapitoisuus on 60 % luokkaa. Moren lihapitoisuudeksi puolestaan ilmoitettiin 30 %. Enpä lataisi tuoreruokakuppiinkaan kolmannesta lihaa ja loppuosaa viljaa ja kasvista. Niin hyväuskoinen en kuitenkaan ole, että uskoisin Acanan ruokiin päätyvien kanojen juoksevan vapaana, kuten mainoslauseissa väitetään.

Polkka on puolestaan syönyt nyt muutaman viikon uutta Carnilove salmon& white fishiä Musti&Mirrin testiryhmässä. Se tykkää ruoasta tosi paljon (mitäpä tuo elukka ei söisi...) ja ruoka on sopinut oikein hyvin. Ei mitään pieruongelmia. Carnilove näyttää ilmestyneen M&M:n nettikauppaan ja 12 kg säkin hinta on 80 €. Se on kyllä liian paljon, vaikka meillä nappulan kulutus onkin suhteellisen pientä. Ehkä ostaisin noin kallista ruokaa jollekin superallergiselle koiralle, jolle kerta kaikkiaan mikään muu ei sovi. Mutta Polkallahan ei ole mitään allergioita tai muitakaan ongelmia ruokien kanssa.

Ellei Carniloven hinta muutu, kokeilen Polkalle seuraavaksi Oliver´sia. Ruoka on jotenkin eriytynyt Acanasta, se tehdään kuulemma Tanskassa Acanan vanhalla reseptillä. Vertailun vuoksi 13,5 kg adult-versiota maksaa 55 € ja kala-versiota 65 €. Ruoassa on se sama hyvä puoli kuin Acanassa - sitä voi tilata suoraan maahantuojalta ilman postikuluja ja ruoka tuodaan kotiovelle. Aika mainiota.

Mutta että voi olla hankalaa tämän aamunappula-asian kanssa. Jos vaan syöttäisi pelkkää raakaa, silloin ainakin tietäisi aivan satavarmasti, mitä koirat syövät? Tosin silloin varmaan vasta miettisinkin, saavatko elukat varmasti kaiken tarvitsemansa...


13.11.2012

Houkutus

Eih, en kestä houkutuksia!
Treenattiin maanantaina rally-tokoa kahden viikon tauon jälkeen. Ja sen kyllä huomasi. Ensinnäkin Pokemon oli aivan hurjan riehakas, hyppi vaan minua vasten ja repi hihnaansa. Tämä ihan hyvä, pääasia että elukalla on virtaa treenata. Kaiken maailman käännökset, peruuttamiset ja askeleet sivulle olivatkin aika mielenkiintoisia puolivuotiasta häseltävää pentua muistuttavan elukan kanssa. Kokeiltiin uutena asiana avoimessa luokassa vastaan tulevaa hyppyä. Tokohyppyteline, josta tokohypyn hyvin hallitseva agilityhirmumme Polkka ryysäsi ohi. Ohi! Minulle kerrottiin, että koira täytyy ensin opettaa hyppäämään ja sen jälkeen siltä voi vasta vaatia kyseisen asian osaamista. No niinpä.

Toisena uutena tehtävänä oli "houkutus". Siinä kävellään kahdeksikko kartioden välistä niin, että molemmille puolille jää nimen mukaisesti houkutus. Tällä kertaa houkutus oli pehmomajava ja rasia metwurstia. Pokemon sekosi jo kymmenen metrin päässä makkararasiasta ja alkoi kiskoa joka suuntaan paikallistaakseen herkut. Ensimmäistä kertaa rasiaa ohittaessa koira yritti ryöstää imuroimaan herkkuja. Sanoin sille aika painokkaasti "ei" ja tehostin sanomaa tömäyttämällä jalalla lattiaan. Ei ryöstänyt toista kertaa, ei edes vapaana ollessaan ja silloin kun houkutus oli osana pidempää rataa. Pälyili vaan minua vähän epäluuloisena aivan selkeästi ihmetellen, mitä hittoa makkararasia teki keskellä hallin lattiaa. Houkutuksesta suoriuduttuaan koira sai tietenkin ruhtinaallisen palkan sieltä mistä kuuluikin, eli minulta.

Toisaalta Polkka pystyy hillitsemään itseään nykyisin yllättävän hyvin. Ruoka on ollut sille aina heikko kohta ja varastamatta oleminen kauhean vaikeaa. Koiran ollessa nuorempi tuntui, että varastamisesta seuraava rangaistus on sille ihan sama, varastettu ruoka on aina rangaistusta tärkeämpää. Nykyisin se on paljon maltillisempi. Syytän tosin vain ikää ja sen tuomaa laiskuutta, omalla koulutustaidolleni en paljonkaan laskea vaikutusta.


11.11.2012

Reilu viikko remmissä

Dara pliis, tule juoksemaan puskarallia kanssani!
En tiedä miten muut sen tekevät, mutta meillä viikon remmilenkit saavat koiran sekoamaan. Maissi kymppivee nyt pärjää kyllä, mutta Polkalla menee kuppi ihan nurin. Meidän italianmatka ja pimeät illat saivat aikaan sen, että koira oli reilun viikon verran hihnalenkkien varassa. Ja sen kyllä huomasi! Askellaji vaihtui sisätiloissa laukaksi ja apina penkoi lelukoriaan hullun kiilto silmissä.

Lenkit jälkeen puolet iltaruoasta aktivointilelusta oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Lelun tyhjennettyään koira istui keskellä keittiön lattiaa sen näköisenä, että mitä seuraavaksi tehdään. Normaalisti se painelee lenkin ja iltaruoan jälkeen suoraa tietä omalle sohvalleen.

Perjantai toi vihdoin pelastuksen tilanteeseen, ehdittiin valoisan aikaan metsälenkille Suvin jengin kanssa. Polkka laukkasi leikkikaveria kerjäten pitkin puskia ja käyttäytyi muutenkin kuin pahainen kakara. Illalla koirasohvalla oli hyvä tuttu näky - tyytyväisenä kerällä nukkuva afrikkalainen.

Ralli käynnistyy, Polkka sujahtaa pusikon puolelle.

6.11.2012

Matkalla Italiassa

Viinitiluksia Barolon kylässä Piemontessa.
 Tehtiin Pasin kanssa viiden päivän mittainen syyslomanen eli road trip Italiassa. Eihän noin lyhyessä ajassa paljon ehdi, mutta jotain kuitenkin! Lennettiin Milanoon, vuokrattiin kentältä auto ja suunnattiin Geneveen. Minun ajohalukkuuttani tietäville vahvistukseksi, että en todellakaan istunut auton rattiin. Liikenne oli aivan kaoottista ja meidän vuokra-autoa lukuun ottamatta suurin osa autoista rutussa. Vähän kuumotti lähteä uuden karhealla autolla liikenteen sekaan, mutta kuin ihmeen kaupalla auto myös palautui naarmuitta. Meille tarjottiin ensin Berlingoa ja Picassoa, mutta päätettiin ettei ajeta lomalla koira-autolla ja valittiin ns. normaali menopeli. Ihan hyvä niin, Berlingon parkkeeraaminen olisikin ollut aika mielenkiintoista...

Majoituttiin Genevessä (pisteet Grand Hotel Savoia:lle, ei voi kuin suositella!) ja tehtiin sieltä käsin päiväretkiä. Piemonten seutu oli tosi kaunista viinitiloineen ja kukkuloineen. Käytiin visiitillä myös Barolon kylässä, joka on tunnettu punaviineistään. Toisena päivänä suunnattiin rannikolle kohti Portofinon pikkukylää. Nyt sää oli syksyinen, mutta kesällä siellä on varmasti hyvä meininki.

Koirat olivat reissun ajan Jannen ja Marjon hoidossa täällä meillä. Kaikki oli mennyt oikein hyvin. Onhan se helpottavaa jättää koirat kotiin, eikä kuljettaa niitä ympäriinsä hoitoon. Tai vaikka jonnekin koirahoitolaan. Miten äidin kullat muka sellaisessa pärjäisivät?

Maisemia Portofinon kylästä rannikolta.


                                          Erilaisia reissun varrella bongattuja koirakylttejä:







Varsinkin Genovan kaupunkikuvassa näkyi paljon koiria ja eurooppalaiseen tapaan suurin osa juoksi vapaana. Paljon oli pieniä koiria ja monirotuisia, mutta jonkin verran myös suurempia otuksia. Hassua oli se, että varsinkin illalla suuri osa koirista oli puettu. Meikäläisittäin keli vastasi ehkä elokuuta, mutta toisaalta kai se +10 asteen ilta tuntuu kesän jälkeen viileältä?

Koirilla näkyi uskomattoman paljon suomalaisen Hurtan tarvikkeita! Useammalla vastaantulijalla oli Hurtan kaulapanta tai valjaat. Sateisena päivänä taas useampi koira oli puettu kotoiseen Hurtan sadehaalariin. Mitään eläinkauppaa ei matkan varrelle osunut, olisipa ollut hauska päästä tutustumaan niiden valikoimaan.


Katutaidetta ja koiran collegepuku.

Katusoittajan koira.

Kävelyllä pienen taluttajan kanssa.

Bernhardilaisen pentu.

Utelias mäykkynen.

Viinikellarin koira Barolossa.
Kotiin lähtiessä Milanossa oli +20 ja aurinkoa. Kotona Pekolassa puolestaan +1 ja räntäsadetta. Silti oli ihana palata kotiin ja saada koiralaumalta ilahtunut vastaanotto. Tervetulohepuleiden jälkeen jengi vetäytyi tyytyväisenä nukkumaan - kaikki oli kuten aina ennenkin.