Yäk, en syö!

Villasukka ruokakupissa, hyi yäk!

Ennätin tänään töiden jälkeen juoksuttaa koiria reilun tunnin verran jäällä ennen pimeän tuloa. Polkka kirmasi saparo suorana. Sehän lähinnä vaan nukkui hoidosta tultuaan kaksi päivää koirahuoneen sohvalla. Tänään virta oli palannut apinaan ja se oli paiskonut päivän aikana kaikki lelunsa ympäri huonetta ja veti iltalenkin laukaten.

Siihen se ilo loppukin - lenkin jälkeen ruokakuppiin laitettiin puuron lisäksi lammasta. Lihat saatiin Mörkö-bulldogilta, jolle lammas ei ollutkaan sopinut. Meidän koirille sopii ja maistuu kaikki, tai niinhän minä luulin. Mäykyt vetivät omat ruokansa antaumuksella, mutta mitä tekee Polkka? Nuuskii kuppia ja tuijottaa minua tyrmistynyt ilme naamalla.

Mamma, ruoka on pilalla!

Aikansa kupin edessä patsasteltuaan Poksu päätyi kaivamaan puurot lihan alta. Siististi se söi jokaisen porkkanapalan ja riisinjyvän, muttei lihaa. Puuron loputtua urhea afrikkalainen maistoi lihaa - ja sylkäisi suullisen takaisin kuppiin kuono inhosta nyrpistyneenä. Katsoi minua paheksuen ja kuppia inhoten.

Lopulta pieni urhea koira voitti ennakkoluulonsa, ehkä siksi että omat kuppinsa tyhjennettyään mäykyt alkoivat parveilla kiinnostuneina Poksun kuppitelineen liepeillä. Kupin tyhjennettyään apina haki råttansa ja paineli sohvalle nukkumaan suuttuneen näköisenä. Eikä tullut edes moikkaamaan kotiin palannutta Pasia. Rankka elämä reppanalla!

Mikä tässä on ongelma, kysyy Make Makkara ja kiipeää nuolemaan kupin kiiltäväksi.

Yrittivät myrkyttää.

Polkka ei selvästikään ymmärrä laadun päälle. Meillä syödään yleensä Kennelrehun jauhelihaa, lohta ja kalkkunaa, ei mitään Lempimuonalta tilattuja kalliita lampaita. Edellisen kerran Poksu kieltäytyi syömästä silloin, kun kuppiin laitettiin ihmisille tarkoitettua kanafilettä. Hyi miten limaista, totesi Polkka ja mietti pitkään ruoan syömäkelpoisuutta. Ja kyseessä on todellakin koira, joka syö raakaa porkkanaa ja näkkäriä.