Tiistain metsälenkki

Näissä merkeissä mentiin, Dara näyttää mallia.

Tehtiin tänään taas tämän syksyn tiistaitraditioksi muodostunut metsälenkki Suvin, Daran ja Sinin kanssa. Aurinko paistoi, mutta lämpötila oli syksyinen +10 astetta. Tässä saa alkaa kaivella pipoja ja hanskoja esiin muuttolaatikoiden kätköistä. Suvi oli bongannut viikonlopun agi-kisoista huippuhyvän tarjouksen Hurtan fleecepusakoista ja toi Polkallekin oman. Takki on ihan omiaan viileisiin syysaamuihin ennen siirtymistä kunnon talvikamppeisiin. Ja sopivan punainen hirvenmetsästystä ajatellen!

Polkan garderobi täydentyy kovaa vauhtia, tällä hetkellä sieltä löytyy Hurtan fleecepusakka ja -haalari, ruudullinen sademantteli sekä paksumpi toppamantteli. Yhtäkkiä hoksaan, että koiralla on enemmän takkeja kuin omistajalla! Ja vielä oikeastaan tarvitsisi muutaman...

Kivaa oli taas lenkkeillä porukalla, reipas tunti hujahti aivan huomaamatta. Polkka rymisteli pitkin pusikoita Daran pysyessä vähän sivistyneemmin tiellä. Aina niin hyväkäytöksinen apina löysi myös jotakin superkiinnostavaa hiekkakasan takaa. Tarkempi koiran naaman tutkiskelu osoitti löydön (ihmis)kakkakasaksi. Sinne meni! Saakelin elukka!

Vähän vinksahtaneen näköinen lenkkiseurue.

Ihana Sini.

10 000 kävijää rikki

Tältä se näytti noin vuosi sitten.

Polkan blogissa rikkoutui viikonloppuna 10 000 kävijän rajapyykki. Tällä hetkellä lukijoita on päivässä keskimäärin viitisenkymmentä.

Kiitos teille kaikille Polkan seikkailuja seuraaville! On mukavaa kirjoittaa, kun tietää jonkun lukevankin meidän arkemme sattumuksia. Osan teistä tunnen, mutta suurinta osaa en taida. Jätä siis kommentti tekstiin, jos haluat.

Matala

Matalista jaloista voi olla myös hyötyä! Maissi keksi perjantaina, miten koirannappulasäkistä saa mahdolliset viimeisetkin nappulat parempaan talteen. Polkka seurasi toimitusta kateellisena. Ja päätyi silppuamaan säkin, kun Maissi oli ensin tyhjentänyt sen.

Pekolan pakolliset

Meidän tiellä järjestettiin tänään epävirallinen koiravaljakkotapahtuma, Pekolan pakolliset. Valjakkokoirahommia huonosti tuntevana meno näytti hurjalta - radalla oli tiukkoja mutkia ja koirat meinasivat juosta niistä suoraan. Osa koirista juoksi mönkijän ja osa paljon heppoisemman kärryn edessä. Hauska oli katsella iloisia koirannaamoja, ne todellakin nauttivat vetämisestä.



Innostuin touhusta sen verran, että hankin Polkallekin omat vetovaljaat. Olen suunnitellut, että sitten kun apina on kasvunsa kasvanut ja lonkka- ja kyynärkuvattu, voisin kokeilla sen kanssa vetohiihtoa. En tosin omista suksia, enkä osaa hiihtää. Mutta vielä tässä ehtii opetella! Sulan maan vetolaji, koirajuoksu eli canicross näyttää sekin hauskalta. Tosin taas päästään siihen, että oman kunnon pitäisi kai riittää juoksulenkkiin. Vaativaa tämä koiratouhu!

Tuleva valjakkokoira?

Apina-aitaus

Pienet spurtit pihassa.

Onni on oma aidattu piha. Etenkin näillä rapakeleillä! On ihan parhautta päästää koirat iltapissalle omalle pihalle. Kaikkien kerrostalossa vietettyjen vuosien jälkeen tätä luksusta osaa arvostaa. Eihän piha tietenkään lenkkeilyä poista, mutta sellaiset turhauttavat pissakierrokset kylläkin. Kesällä oli ihan mahtavaa jäädä lenkin jälkeen hengailemaan pihaan. Minä luin lehtiä ja koirat ottivat aurinkoa omalla peitollansa. No paitsi Polkka, jonka vahtipaikka löytyi heinikosta.

Tällä hetkellä aidattuna on vain pieni etupiha, kooltaan joitakin satoja neliöitä. Talo ja piha kokevat ensi kesänä sen verran suuria remontteja, ettei koko pihan aitaaminen ollut vielä mahdollista. Kivikkoinen maa ja erittäin puskainen piha saavat aitaamishomman sen verran rasittavaksi, että sitä tekeekin mielellään pätkissä. Etupihan aitaaminen vaati jo kolmen portin nikkaroimisen, yksi vie roskikselle, yksi takapihalle ja yksi piharakennuksille. Herra aitaaja vaikutti aavistuksen kypsältä jo projektin tässä vaiheessa.

Sitä paitsi aitaaminen on aivan järkyttävän kallista! Verkko, painekyllästetyt tolpat ja tolppakengät maksavat ihan törkeästi. Verkon hinnoissa oli suuria eroja - kalleimmillaan 150 cm korkea verkko maksoi 150 € rulla ja halvimmillaan 80 €. Täsmälleen sama tuote!

Kyltti varoittaa hurjista petoeläimistä.

Minua epäilytti alkuun Polkan pysyminen aidan sisäpuolella. Vanhalla talolla se leiskautti ihan ilman vauhtia yli 100 cm korkeasta verkosta. En tiedä masentuiko se uuden verkon korkeudesta, vai saiko järkeä nuppiin, mutta nykyisestä aidasta se ei ole edes yrittänyt tulla yli. Ja se on tarkoituskin, tontin vieressä menee aika vilkas hiekkatie. Lisäksi piha on jatkuvasti täynnä naapureiden kissoja. Totisesti toivon, ettei yksikään niistä hiippaile aitauksen sisäpuolelle. Muista koirista en tiedä, mutta Maissi ei ainakaan epäröisi käyttää hampaitaan. Sen verran nakkia on riistavietillä siunattu.

Saakeli, miten korkean aidan pystyttivät. Masennun.

Koiraviikonloppu: tottista ja sienestystä

Toko-päivän opettajat Katja ja Nevada.

Polkalla oli superviikonloppu. Lauantaina oltiin koko päivä Kellokoskella Päivin järkkäämässä tokon tehopäivässä. Meitä oli kouluttamassa Katja Tamminen ja ihan mahtava bordercollie Nevada. Tehtiin seuraamista, liikkeestä seisomista, noudon alkeita ja pidemmällä olevat tunnistusnoutoa, kaukokäskyjä ja vähän kaikkea muutakin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sain moneen osaseen hyviä uusia vinkkejä ja toimintamalleja. Ja innostuin tavan tokosta taas piirun verran enemmän! Katjan opit toimivat rhodeillakin mainiosti, vaikka hän bordercollieihminen onkin.

Polkka ei olisi millään malttanut odotella autossa omaa vuoroaan ja ulvoi ensimmäiset kolme (!) tuntia kuuluvalla äänellä. Autosta pois päästyään se ei kerta kaikkiaan voinut käsittää, että Ego ja Boris ovat täällä kouluttautumassa, eivätkä riehumassa hänen kanssaan. Ja että Päivilläkin oli muuta tekemistä kuin huomioida hänen apinuuttaan koko ajan. Polkka rauhoittui vasta iltapäivällä ja pystyi (luojan kiitos) keskittymään hitusen paremmin. Ja kyllä, oli erittäin väsynyt kun päästiin kotiin.

Sienestettiin Milkan kanssa ihan tosi hienosti.

Sunnuntaina saatiin vieraita kun Tuija ja Milka tulivat meille lenkkeilemään ja sienestämään. Oltiin metsässä puolitoista tuntia ja saatiin melkoinen setti suppilovahveroita! Koirat juoksivat ihan innoissaan ympäriinsä ja taisivat tallata melkoisen määrän sieniä... Onneksi ei harmittanut, koska sieniä todellakin oli niin paljon, että niitä olisi saanut kerättyä myös toisen mokoman jos olisi halunnut. Meidän iltalenkit taitavatkin suuntautua tiettyyn paikkaan lähiviikkoina.

Polkka oli taas ihan kuitti illalla. Ja minä siivosin sieniä toiset puolitoista tuntia. Mutta ei se mitään - suppilovahverosoppa on ihan parhautta.

Talviunilla

Siellä se on, kun oikein tarkasti katsoo.

Syksyn sateet saavat Polkan suunnittelemaan talviunille vetäytymistä. Koko (koirien)sängyn peitot ja petari ovat välillä lattialla, kun apina kaivaa itseään yhä syvemmälle pakoon kavalaa märkää maailmaa. Eikä kukaan retkota lattialla, vaan koira on visusti peittojen alla. Eikä vielä edes ole kylmä!

Sateisina aamuina se tekee toiveikkaana kaikki asiansa omaan pihaan sillä välin, kun haen sanomalehden. Polkka on ihan varmasti laskenut, että asioinnin jälkeen pääsee suoraan ruokakupille ja lämpimien peittojen alle. Mutta eipäs, ellei ole ihan kauhean kurja keli niin kyllä me jonkinlainen rinksa kävellään.

Kiitos kysymästä, en ole lähdössä lenkille.

Ja Polkka hei, vielä ei edes ole oikeasti huonot kelit! Ne on marraskuussa, kun lämmintä on +2 astetta ja sataa räntää vaakasuorassa. Siihen verrattuna +10 pieni tihkusade on oikeastaan aivan hyvä lenkkikeli!

Vaihteeksi peittojen päällä, koko bändi.

Koiranäyttelyssä Porvoossa

Polkka verkostoituu kehän laidalla ennen arvostelun alkua.

Vietettiin sateinen ja kylmä näyttelypäivä Porvoossa. Nihkeään keliin tuli kummasti eloa koirien arvostelun edetessä - Polkka sai ensimmäistä kertaa laatuarvosanan erinomainen, voitti kaikki nartut ja sai ensimmäisen serttinsä. Loppujen lopuksi Polkka hävisi vain veljellensä ja oli VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) Egon ollessa ROP (rodun paras). Jee, mahtavaa!

Hienot sisarukset Ego ja Polkka.

Tuomarina oli belgialainen Theo Leenen ja arvostelu meni näin:

13 months old, good proportions, correct feminine head. Dark eye, complete scissor bite, well set ears, good neck, should & topline. Nice doup, chest need to be little deeper. Well angulated, good bone & feet. Moving well, nice bitch but need to get more confidence.

Hyvä arvostelu, mutta Polkka tarvitsee lisää kehätreeniä. Pitäisi saada aikaiseksi kiertää vähän mätsäreitä (lue: epävirallisia ns. koiranäyttelyitä), että koira tottuisi esiintymiseen ja kopelointiin.

Päivä oli kaikin puolin hieno, loppujen lopuksi rodun parhaaksi valittu Ego voitti vielä ryhmäkilpailunkin. Ihan mielettömät onnittelut velipojalle! Vielä me tullaan perässä, huutaa Polkka.

Palkinnoksi tuli ruusukkeiden lisäksi pokaali ja vesikipoksi sopiva Kerman saven kuppi. Polkan mielestä parasta oli Egon Ruotsin näyttelyreissulta tuliaiseksi tuoma karvainen vinkulelu. Ilta sujui ihanalla lelulla leikkiessä, tai siis niiltä osin kun apina ei maannut reporankana omassa koirasängyssä. Näyttelypäivä otti nimittäin juniorin voimille.

Rinnat rottingilla ruusukkeiden kanssa.

Polkka.

Ego.

Omenavaras

Polkalla on uusi harrastus: se käy omenavarkaissa! Alkuun homma oli vähän salamyhkäistä ja apina kaiveli lähinnä maahan pudonneita omppuja. Aika nopeasti se oppi erottamaan muumio-omenan syömäkelpoisesta versiosta. Nykyisin Polkkaa ei enää nolota yhtään, se hyppii hyviä tuoreita syömäomenoita suoraan puusta. Pari omenaa aamulla, muutama iltapäivällä ja jokunen lisää iltapissatuksella. Eipä ainakaan iske keripukki!

Lisäksi apina söi pihan ainoan kypsän päärynän. Me ihmiset jäädään odottelemaan seuraavaa kypsää hedelmää ja yritetään olla vähän nopeampia.

Rally-tokoa ja vähän tavallistakin

Vauhti pukee mua, sanoo Polkka.

Me ollaan innostuttu rally-tokosta. Aloitettiin kuuden kerran peruskurssi koirakoulu Silkkitassussa ja takana on nyt kaksi treenikertaa. Tänään päästiin jo tekemään kahta erilaista rataa - ja se oli hauskaa se!

Lajin ideana on tehdä tottelevaisuutta iloisesti ja ei-niin-pilkuntarkasti. Suoritus koostuu radasta vähän agilityn tapaan. Ja siitä se hauskuus tuleekin, liikkeet ovat vauhdikkaita käännöksiä, pujotteluita, istumisia ja maahanmenoja ja radalla saa ja pitääkin jutella koiralle. Hauskaa! Lisää tietoa ja tulostettavat liikekyltit löytyvät tästä. Ja video mölliluokan kisaradasta tästä ja avoimen luokan radasta tästä.

Meillä suurimpia haasteita on tällä hetkellä saada koira siirtymään sivulta eteen istumaan ja tehdä kaikki erilaiset käännökset niin, ettei Polkka kosketa minua. Siitä nimittäin lähtee pisteitä pois. Kuten myös hihnan kiristymisestä. Yksi haaste on älytä puhua koiralle. Polkka katsoo minua ihan kummissaan, kun höpötän sille radan aikana.

Tiistaina käytiin tämän tottisjakson viimeisissä treeneissä. Tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet, tosin osittain helpotettuina ja makupalan kanssa, mutta kuitenkin. Polkka teki koko ajan tosi hyvin ja oikein keskittyi. Hienoa, koska kaksi edellistä kertaa menikin pelleilyn merkeissä. Ehkä tästä vielä jotain tuloksiakin saadaan aikaan, sitten joskus.

Mahtavaa molemmissa treeni-illoissa oli myös se, kun kotiin tullessa Polkka painalsi vesikupin kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Eikä noussut ylös koko iltana. Ihanaa saada apinasta kunnolla virta pois.

Maanantairiehut Pimun kanssa

Heräsin maanantain kunniaksi kuudelta ehtiäkseni tehdä kunnon aamulenkin ennen yhdeksäksi töihin menoa. Käveltiin reilun tunnin lenkki metsässä ja sänkipelloilla. Tai siis minä kävelin, Maissi ja Polkka juoksivat. Käytiin illalla töiden jälkeen vielä riehumassa Pimun luona. Pimu 4 kk alkaa jo pärjätä Polkan taklauksille ja koirilla on tosi hauskaa yhdessä. Kotiin päästyä apina kiipesi koirapetiin ja lamppu sammui sekunnissa. Jes.

Karkeakarvainen saksanseisoja kuuluu niihin rotuihin, joista olisin kiinnostunut mikäli meidän taloudessa joku metsästäisi. Listalta löytyvät myös weimarinseisoja ja unkarinvisla. Mutta eihän sellaisia voisi hankkia pelkiksi kotisesseiksi.

Pimu tottelee muuten tosi hienosti. Hienommin kuin murrosikää vastaan taas vaihteeksi taisteleva Poks. Korvat katoavat säännöllisen epäsäännöllisesti. Kai tämä tästä jossain vaiheessa vielä iloksi muuttuu?

Väsy.

Assi ja Polkka.

Pimu 4 kk.

Blogista päätellen me ei muuten tehdä mitään muuta, kuin riehutaan erilaisten koirakavereiden kanssa. Onhan se vähän niinkin. Mutta kyllä me välillä tehdään jotain fiksua, tällä viikollakin ohjelmassa on kahdet ohjatut tottistreenit ja yhdet rallitokotreenit. Sitten kun vielä saisi aikaiseksi tehdä kotonakin jotain, niin voisi ehkä saada myös tuloksia aikaan.