31.10.2009

Päätöntä menoa


Maissin ja Polkan riehuminen yltyy välillä ihan päättömäksi. Kai niitä pitäisi kieltää riehumasta sisällä, mutten millään raaski.

Pelkäsin silloin Polkan tullessa ihan hirveästi sitä, ettei äkäpussi-mäykky tulisi toimeen pennun kanssa ikuisuuteen. Olin varautunut jakamaan asunnon koiraportilla moneksi kuukaudeksi ja vaikka mitä. Siihen nähden tämä hullunmyllyralli on pientä. Tiedän, että pitäisi miettiä haluanko aikuisen rhodesiankoiran juoksevan täyttä rallia ympäri kämppää. Mutta en nyt jaksa, tyydyn vaan ihastelemaan noiden kahden leikkimistä ja kiroan sitten joskus myöhemmin.

Kuvat on suttuisia kun ne on räiskitty pimeässä kameran omalla pikkusalamalla. Mutta tunnelma välittyy silti.




Maalaiskoira ihmisten ilmoilla


Minulla on jatkuvasti pieni huoli Polkan sosiaalistamisesta. Papu ja Maissi asuivat pennusta saakka kerrostalossa keskustassa, eli autot ja ihmisvilinä tulivat ihan automaattisesti tutuiksi. Polkan kanssa asia on erilainen. Hyvät lenkkimaastot alkavat omasta pihasta, mutta lintuja ja oravia lukuun ottamatta täällä ei juuri muuhun elolliseen törmää. Peuran tai hevosen voi nähdä jos on oikein onnekas.

Niinpä Polkka lähti perjantain kunniaksi töihin mukaan. Ensiksi käytiin Musti&Mirrissä ostamassa turvavyövaljaat ja puruluita. Tähän saakka Polkka on mahtunut autossa Maissin boksiin, mutta boksi alkaa käydä ahtaaksi. Pasin farmarissa on kunnollinen koirahäkki, mutta minun pikkuautoon ei mahdu mäykkyboksia kummempaa. Kahden autoilukerran jälkeen näyttää siltä, että Polkka matkustaa oikein mielellään takapenkillä valjaissaan. Hienoa!

Eläinkaupan parkkipaikalla piti vähän jännittää, mutta kauppaan sisälle päästyä huomio kiinnittyi kaikkiin ihaniin tavaroihin, herkkuihin ja ihmisiin. Polkka antoi tosi kiltisti myyjän sovittaa valjaita ja oli muutenkin reipas. Koira takaisin autoon ja työpaikan pihaan. Kova liikenne jännittää pientä kaikista eniten, mutta muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen penska on aina ihan reipas.

Töissä Polkka osoitti hyviä festarikoiran elkeitä. Salia rakennettiin iltaa varten, savukoneet puskivat savua ja valot vilkkuivat katossa (äänet laitettiin tietenkin pois koiran vuoksi). Mitä tekee Polkka? Istuu keskellä salin lattiaa pää kallellaan ihmettelemässä uutta elämystä. Siitä jos mistä olisi pitänyt ehtiä nappaista valokuva. Kuuden tunnin työpäivän jälkeen Pasi tuli hakemaan väsyneen afrikkalaisen kotiin. Muutenhan voisi vaikka saada syytteen koiranpentutyövoiman käyttämisestä!


Polkka oli muuten eilen ensimmäistä kertaa koko päivän (yötä lukuun ottamatta) sisäsiisti. Ihan hyvin muutaman päivää vaille kolmekuiselta pennulta! Kuusi tuntia töissä meni kahdella pissatuksella.

28.10.2009

Voi pimeys!


On se todistettavasti ollut narussa!

Talviaikaan siirtyminen tuli vähän huonoon saumaan. Ei nimittäin meinaa enää ehtiä valoisan aikaan lenkille töiden jälkeen! Vielä viime viikolla oli kätevää juoksuttaa jengiä tuossa pellolla, mutta nyt saa lähteä töistä tosi ajoissa jos meinaa ehtiä ennen pimeää. Täällä ei ole sellaista luksusta kuin katuvalot ja ensimmäistä talvea siis yritetään pärjätä täällä hornankuusessa. Kesä meni ihan hienosti, mutta nyt alkaa mietityttää että miten me oikein lenkkeillään jatkossa?


Ollaan nyt muutenkin aloiteltu ulkoilua varovaisesti niin, ettei kauheaa vauhtia kasvava penska rasittuisi liikaa. Lenkki on ollut noin 30-40 minuuttia rauhallista kävelyä (lue: ihminen kävelee ja koirat juoksevat) pellolla tai lähimetsässä. Polkka näyttää jaksavan sen ihan mainiosti, taitaa juosta jo samaa vauhtia Maissin kanssa. Alusta on sekä pellolla että metsässä niin pehmeä, etten uskoisi sen rasittavan niveliä. Vartin aamukävelyä lukuun ottamatta muut ulkoilut hoituvatkin sitten omassa pihassa.


Tekisi muuten mieli vetää penskalle kokeeksi verijälki. Jos kelit jatkuvat lumettomina, niin en ehkä voi vastustaa kiusausta. Vaikka miten silloin Papun valioituessa vannoinkin, että tämä hullu rämpimisharrastus saa jäädä tähän ja valitsen lajiksi jotakin kivaa siistiä sisällä tapahtuvaa. Mihinkäs sitä omistaja karvoistaan pääsisi, tai jotain.

26.10.2009

Sisäsiisteysjuttua


Minä olin jo ihan unohtanut, millaista on seistä sateessa pilkkopimeässä ja hokea "käy pissalla, käy pissalla". Jos joku ulkopuolinen sen näkisi, ei ehkä kovin fiksuna pitäisi.

Pakko myöntää, että Polkka on oikea sisäsiisteyden mallioppilas. Päivisin kun ollaan töissä se tekee tietenkin asiat sisälle. Mutta aina paperille. Aina! Yhden kerran siltä on lirahtanut muualle kuin paperille ja meillä on sentään paperit vain kahdessa paikassa olohuoneessa. Polkka juokseekin aina kiireen vilkkaa pissalle pentuaitaukseensa (kutsutaan myös nimellä pissanhajuinen yksiö). Välillä on sellaisia iltoja, että kotiintulon jälkeen kaikki asiat osuvat ulos. Kunhan vain jaksaa kiikuttaa koiraa tarpeeksi usein pihalle.

Toisinaan iltaisin meinaa loppua kärsivällisyys lauman iltapissattamisen kanssa. Nyt kun illat ovat pimeitä, tapahtuu viimeinen pissareissu omassa piha-aitauksessa. Avaan oven ja huudan koiria. Maissi juoksee täyttä päätä ulos. Muita ei näy eikä kuulu. Lähden etsimään loppuja koiria. Käyn vähintään kaksi kertaa kieltämässä Maissia haukkumasta (ei sillä että haukkuminen täällä muita häiritsisi kuin minua itseäni). Papu löytyy jostain peittojen alta ja saan sen painostettua ulos. Polkkakin löytyy, mutta ei tee elettäkään siirtyäkseen ulos. Otan pennun kainaloon ja vien ulos.

Painostan Papua ja Polkkaa pissaamaan. Pentu ei malta ja mummokoiraa ei huvita. Polkka ja Maissi juoksevat rallia pitkin pihaa. Papu saa pissattua ja haluaa sisälle. Yritän huutaa myös Maissin sisälle, että Polkka voisi keskittyä asioiden hoitamiseen. Hirveän hepulin saanut Maissi ei tottele. Käyn hakemassa rallia juoksevan mäyräkoiran sisälle. Kannan sisälle yrittävän Polkan noin viisi kertaa keskelle nurmikkoa ja ehdotan pissaamista. Lopulta se pissaa. Voi tätä iloa ja onnea!

25.10.2009

Lauantailenkkeilyä


Lauantai oli siitä mainio päivä, että ehdittiin valoisan aikaan pellolle kävelemään koko porukka. Pasi tekee viikolla niin pitkää työpäivää, että minä lenkitän koirat aina yksin. Siksi onkin ihan luksusta saada lenkille toinen ihminen mukaan. Ja kamera! Vähän eri juttu valokuvata koiria kun toinen voi kiinnittää niiden huomion ja toinen räpsyttää kuvia. Sää oli ankean syksyinen ja valoa ihan minimaalisesti. Kuvia otettiin 135 ruutua, joissa taisi olla viisi edes jotenkin onnistunutta.


Polkka on kasvanut hurjaa tahtia. Se painoi perjantaina eläinlääkärissä 10,6 kg. Koira näyttää hoikistuneen loppuviikkoa kohden, eli nappula-annosta täytyy taas kasvattaa. Tällä hetkellä se syö 2,5 dl kolme kertaa päivässä. Parhaiten kasvun huomaa vihreästä sadetakista, joka on oikeastaan Maissin. Toisena päivänä meille tultuaan Polkka kokeili takkia ensimmäisen kerran ja silloin se oli selästä liian pitkä. Nyt tasan kaksi viikkoa myöhemmin takki on enää juuri ja juuri sopiva.


Polkka liikkuu tosi reippaasti kun mäykyt ovat mukana. Ilman mäykkyjä se kiehnää enemmän minun jaloissani, eikä uskalla lähteä kovin kauas. Ihan tästä syystä olenkin ottanut sen noin joka toinen päivä mäykkyjen kanssa pellolle tai ylämetsään ja joka toinen se saa lähteä mukaan yksin. Yksin ollessa on kätevä treenailla vähän hihnassa kulkemista. Muuta emme olekaan vielä opetelleet istumisen ja luoksetulon lisäksi. Voisihan tässä hiljalleen aloitella monen muunkin asian opettelua.


Saara kysyi viikonloppuna, että miten pennusta voi saada niin hyviä kuvia. Että yleensä pennut vaan sinkoilevat edes takaisin, eikä kuvaan päädy kuin häntä tai kuono. Onhan minullakin vino pino epätarkkoja tai muuten epäonnistuneita laukauksia, mutta kyllä Polkka on loppujen lopuksi aika rauhallinen pentu. Tuota yllä olevaa kuvaa otettaessa istui vaan kiltisti jonon jatkona, vaikkei sille ole vielä edes mitään paikallaoloa opetettu.

23.10.2009

Työpäivä ja ensimmäiset rokotukset


Polkalla oli tänään superjännittävä päivä. Aamuriehumisesta väsynyt pieni afrikkalainen pakattiin autoon ja suunnistettiin mutsin työpaikalle (emäntä kuulostaa niin kovin maalaiselta, vaikka maalaisiahan tässä nyt ollaankin). Mäykyt on aika paljon mukana töissä, onni on koiraystävällinen työpaikka!

Polkkakin sai aloittaa toimistokoiraharjoittelun. Ensimmäisenä moikattiin alakerrassa vastaan tullut siivooja ja sen jälkeen työkaverit. Kaikki ihastelivat Polkkaa. Mutta mitä tekee afrikkalainen? Käy nukkumaan mun työpöydän viereen omalle peitolleen.


Ruokiksen aikaan käytin vieläkin unisen Polkan ulkona asioilla. Vähän se jaksoi riehua ja syödä evääksi otettuja puruluita, kunnes uni vei taas voiton. Työkaverit ihmettelivät, miten pentu voi olla niin uskomattoman rauhallinen. Tervetuloa vaan meille joku aamu klo 07 tutustumaan Polkan ja Maissin aamuralliin...



Lähdettiin töistä jo vähän ennen kolmea ja suunnattiin seuraavaksi eläinlääkäriin ensimmäisille rokotuksille. Koko klinikan väki istui lattialla ihastelemassa reipasta Polkkaa! Rokotuksille tuli samaan aikaan kuukautta vanhempi sekarotuinen pentu, jonka kanssa Polkka ehti hetken painia rokotusten jälkeen. Ensimmäinen lääkärivisiitti sujui tosi hienosti ja lääkäri palkitsi pienen potilaan kuivatulla maksalla ja purutikulla. Lekurireissun jälkeen Polkka käveli jokusen sadan metrin päässä sijainneelle autolle kuin vanha tekijä, vaikka liikennettä oli tosi paljon. Ja oikeasti pentu taisi olla hihnassa kolmatta kertaa elämässään?



Kotona afrikkalainen moikkasi mäykyt, söi kupillisen koiranruokaa, kävi ulkona kakalla ja hyppäsi nojatuoliinsa takan eteen. Ja nukkui huikean pitkät päiväunet.

P.S. Hieno leijona on työpaikan. Ostettu joskus lavasteeksi sirkustapahtumaan. Polkka osoitti hyviä taipumuksia ja oli kovasti kiinnostunut leijonasta.

20.10.2009

Leluja


Kun kuulin että Polkka tulee kuin tuleekin meille, tuli kamala kiire tehdä hankintoja. Päivi sanoi pakkaavansa pennun mukaan pannan, pedin ja ruokaa ensimmäiseksi viikoksi. Hihnoja, luita, makupaloja ja sen sellaista koirataloudesta jo löytyikin. Mitä sitä voisi hankkia? Leluja ainakin. Mäykyillä ei ole ollut enää aikoihin juuri mitään leluja (aktivointilelujen lisäksi), koska ne leikkivät vain pehmoleluilla ja pehmolelu kestää meillä ehjänä noin kaksi minuuttia.

Leluostoksilta tuli hankittua vinkuva pallo, Orkan yhdistetty pallo-narulelu (ylemmässä kuvassa) ja kaksi Ikean pehmorottaa. Yllättäen paras lelu on kuitenkin talouspaperirullan hylsy. Hyvänä kakkosena tulee Päiviltä mukaan saatu koiranalustasta leikattu suikale. Meidän Polkalla näyttäisi siis olevan edullinen maku, ainakin mitä leluihin tulee.


Aktivointileluista Polkka on ehtinyt testata vasta Kongia. Ja se onkin tosi mieleinen! Jätän sille työpäivän ajaksi kaksi eri kokoista täytettyä Kongia. Suosikkitäytteeksi on osoittautunut tonnikala. Hyvänä kakkosena tulee pilkotut eineslihapullat. Koirankeksejä ei välttämättä jakseta kaivaa ulos, vaan ne jäävät illaksi mäykyille (joille kelpaa todellakin jokainen ruoan murunen).

18.10.2009

Kaverikuvia


Koirat tuntuvat ystävystyvän päivä päivältä enemmän. Papu pitää edelleen vähän etäisyyttä pentuun, mutta Maissi näyttää ottaneen pienen afrikkalaisen siipiensä suojaan. Olohuoneen vanha nojatuoli on ainoa ns. ihmisten makuupaikka, johon Polkalla on asiaa. Sohva, sänky ja keittiön puusohva ovat pennulta kiellettyjä. Niinpä Polkka makoilee takan edessä olevassa nojatuolissa, johon mäykytkin välillä eksyvät seuraksi.


Ruuhkaa sylissä. Alkuviikon pentua tiukasti silmällä pitänyt Maissi on tullut siihen tulokseen, että Polkka onkin hyvä tyyppi.


Maissilla on hassu tapa pestä toisten koirien korvat. Papun korvat ovat aina puhtaat ja liian innokasta palveluntarjoajaa on jouduttu välillä vähän rajoittamaankin. Myös edesmennyt vanhempieni Linda-airis sai nauttia palvelusta aina Maissin tavatessaan. Tänään korvanpesijä rohkaistui ja päätti pestä uuden tulokkaan korvat.


Sidoste-sukka kestää! Kaverukset Maissi ja Polkka juoksevat, painivat, leikkivät ja yllätettiin tänään jopa samalta peitolta vierekkäin.

17.10.2009

Viikko täynnä!


Polkka nukkui tänään lauantain kunniaksi puoli yhteentoista asti! Tai jos oli hereillä, niin puuhaili aitauksessa omiaan. Nukkumaanmenokin viivästyi eilen puoli kahteen, koska tulin töistä vasta puolen yön jälkeen.

Olimme päivällä sänkipellolla koko lauma. Polkka laukkasi reippaasti mäykkyjen perässä. Suurimmaksi osaksi peltoilu on kuitenkin varsin hidasta etenemistä, sillä mäykyt aktivoivat itseään etsimällä myyriä. Minä ja Polkka treenailimme sillä välin luoksetuloa. Polkka pitää tosi hienosti huolen siitä, että pysyy muun jengin mukana. Sen motoriikka on kehittynyt viikon aikana tosi paljon. Piha-aitauksen sisällä on kallio, jossa se tykkää kiipeillä. Kiipeily sujuu nyt aivan eri tavalla kuin vaikka viime sunnuntaina.


Varasin eilen Polkalle ekan rokotusajan ja hain tänään apteekista matolääkkeet. Madotankin koko lauman (ihmisiä lukuun ottamatta) samalla kertaa. Samalla reissulla ostettiin myös 15 kg säkki penturuokaa. Otin vihdoinkin Nutron keräilykortin, nyt se varmaan jopa kannattaa! Tähän saakka mäykyillä on mennyt nappulaa 2 x 15 kg vuodessa, mutta Polkan ruokailutahdilla nappulankulutukseen on luvassa melkoinen piikki.

16.10.2009

Seitsemäs päivä


Aamu käynnistyi melkoisella yllätyksellä: Maissi alkoi painia Polkan kanssa aamulenkin jälkeen! Ihan sellaista oikeaa leikkimistä, juoksivat rallia ympäri keittiötä ja painivat. Olin pudottaa silmät päästäni! Pasi kyllä sanoi eilen töistä tullessani, että koirat yrittivät vähän leikkiä mutta en oikein uskonut. Myöhemmin aamulla Papu hyppäsi nojatuolissa nukkuvan Polkan viereen. Mummokoira hämmästyi selvästi tuolissa nukkujasta, mutta hetken mietittyään päätti käydä viereen. En olisi todellakaan uskonut, että mäykyt sopeutuvat uuteen tulokkaaseen näin nopeasti.

Menin taas töihin vasta iltapäivällä, eli pystyin käyttämään hyödyksi aurinkoisen syysaamun. Menin Polkan kanssa pellolle ja annoin sen kävellä perässäni. Tällä kertaa oikaisimme takaisin pihaan pienen metsikön kautta. Luin joskus jonkun koiragurun teorian siitä, että pentu oppii pysymään tuolla tavoin lähellä ihmistä. Eli se laitetaan ihan pienenä metsässä maahan ja lähdetään kävelemään hiljalleen eteenpäin. Pikkupennulle on luontaista seurata ihmistä ja näin koira oppii pysyttelemään matkassa mukana. Tiedä teorian todenperäisyyttä, mutta ainakin molemmille mäykyille olen tehnyt noin ja niitä voi hyvin juoksuttaa irrallaan.



15.10.2009

Kuudes päivä


Aamuherätys tapahtui puoli tuntia ennen herätyskelloa kiljukaulan, eli Polkan toimesta. Emme reagoineet huutoon mitenkään ja se loppui viiden-kymmenen minuutin kuluessa. Eiköhän se ole penskan hyvä oppia, ettei kiljumalla saavuteta mitään?

Menin töihin vasta puoleen päivään, eli aamulla oli hyvää aikaa touhuta koirien kanssa. Kävin koko jengin kanssa aamukävelyllä postilaatikolla. Ensimmäistä kertaa piha-aitauksesta poistunut Polkka kipitti reippaasti joukon jatkona. Kävin sen kanssa vielä vähän sänkipellolla ihmettelemässä ennen töihin lähtöä. Kaikesta uudesta ilmeisen väsähtänyt pieni afrikkalainen kävi kiltisti aitaukseensa nukkumaan kun lähdin töihin.

Tänään kirjattiin pennun ensimmäinen ilkivalta. Maissin lainaama karvalakkipeti oli laitettu päivän aikana kappaleiksi. Tai siis on se edelleen suht käyttökelpoinen, mutta superloneista on puolet poistettu. Tästä lähtien pieni afrikkalainen nukkuu siis yksinkertaisella peitolla kunnes järkiintyy hieman. Tosin rhodeyhdistyksen keskustelupalstan tuhoaihetta lukiessa yksi vaivainen koiranpeti ei tunnu missään.


Blogin asetuksissa oli vahingossa määritys, että vain blogspotiin rekkautuneet voivat kommentoida. Poistin sen, eli nyt kommentteja voi kirjoittaa myös rekisteröitymättä.

14.10.2009

Viides päivä


Polkka jäi eilen illalla nukkumaan omaan aitaukseensa ja nukkui aamuherätykseen asti päästämättä pihaustakaan. Minä pääsin siis muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Jos tämä kävi näin helposti, niin aivan mahtavan hienoa! Töihin lähtiessä se jäi aitaukseensa tyhjentämään Kongia, samoin illalla kun lähdin mäykkyjen kanssa lenkille.

Koirilla menee edelleen tosi hyvin keskenään. Maissi on kiinnostunut pennusta ja asettuu aina makaamaan sen lähelle. Papu puolestaan nukkuu vakiopaikallaan keittiön puusohvalla patterin edessä. Koiria ruokkiessa sattui hauska juttu. Nälkäinen Polkka kirkuu ja hyppii tiskipöytää vasten ruokaa odottaessaan. Kielsin sitä monta kertaa riekkumasta, ilman sen kummempaa tulosta. Lopulta vieressä istunut Maissi ärähti pennulle. Mitä tekee pentu? Istuu loppuajan kiltisti aloillaan. Kiitos vain kasvatusavusta Maissi!

Pentu on saanut vähän kaikenlaista syömistä tällä viikolla ja maha on kestänyt kaikkea. Possunkorva osoittautui parhaaksi herkuksi, samoin sellaisen pienet lihalle tuoksuvat herkkupalat. Luoksetuloon on tullut hurjasti vauhtia niiden avulla. Tänään Polkka sai keskimmäiseksi ateriakseen yrjölänpuuroa ja jauhelihaa. Mäykkyjen tavoin haluan ruokkia sitäkin osaksi muulla kuin nappulalla. Toki ruokinta on tarkempaa kasvavalla isokokoisella pennulla kuin aikuisilla pikkukoirilla.

Mika ja Marika kävivät illalla kylässä ja katsomassa pentua. Vieraita otetaankin nyt mielellään vastaan, että Polkka tottuu kyläilijöihin ja monenlaiseen menoon. Kahvia, teetä ja satunnaisia tarjoiluita siis luvassa tänne korpikuusen alle vaivautuville.

Kuka sanoi, että koirien kuvaaminen on helppoa?

13.10.2009

Neljäs päivä


Minä nukuin viime yön sohvalla olohuoneessa ja Polkka tyytyväisenä mäykyiltä varastetussa karvalakissa (lue: sellainen ovaalinmallinen teddykankainen kissanpeti) omassa aitauksessaan. Ensi yöksi aion kyllä muuttaa takaisin omaan sänkyyn. Täytyy hakea eläinkaupasta Maissille uusi peti, koska kyseiset rumat ja kulahtaneet pedit ovat myös mäykkyjen suosiossa.

Jani jäi vielä täksi päiväksi meille maalaislomalle ja lähti muutama tunti ennen kuin tulin töistä. Kotiin palatessani oli ihan hiljaista ja Polkka näytti juuri heränneeltä. Ulkoiltiin kaikki neljä yhdessä pihalla, mutta sää oli ihan järkyttävän kylmä. Ruokin nälkää kirkuvan Polkan ja jätin sen aitaukseensa askartelemaan tonnikalalla täytetyn Kongin kanssa (pitäisi jonkun sortin nobel myöntää tuonkin tuotteen keksijälle) siksi aikaa kun käytiin mäykkyjen kanssa lenkillä.


Tähän saakka varsin rauhalliselta vaikuttanut pentu alkaa muuttua selvästi villimmäksi kotiutuessaan. Mäykyt suhtautuvat edelleen kärsivällisesti uuteen tulokkaaseen. Tänäänkin Maissilla olisi ollut muutamaan otteeseen hyvä syy murista törkeästi käyttäytyvälle pikku hyppelijälle, mutta se vain tyytyi kääntämään päänsä pois.

Leikkasin illalla Polkan kynnet ensimmäistä kertaa. Homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Siinä se vaan köllötti selällään ja antoi leikata.

12.10.2009

Kolmas päivä


Arvottiin eilen illalla olohuoneen lattialla nukkuja ja vuoro osui ensimmäisenä heräävälle Pasille. Polkka nukkui taas koko yön kiltisti ja suurimman osan yöstä omalla pedillään. Ehkä meillä on siis toivoa päästä vielä ihmisten kesken samaan sänkyyn, heh. Pentu söi aamuruokansa hirveällä tohinalla ja hoiti molemmat asiat hienosti ulos. Loppuaamun se tyytyi kirkumaan suoraa huutoa koiraportin takana olleille mäykyille.

Ulvominen kävi hermoille niin pahasti, että päätin kokeilla yhteiseloa heti aamutuimaan. Polkka rauhoittui heti päästyään samalle puolelle mäykkyjen kanssa. Aamu sujui rauhallisesti, pentu ei kiusannut mäykkyjä, eivätkä nämä kokeneet tarvetta murista sille.

Eilen kyläilemään ilmestynyt ystävämme Jani (tuli omien sanojensa mukaan maaseudun rauhaan, mutta kyllä täältä on näinä päivinä rauha kaukana...) lupautui jäämään koirien kanssa päiväksi. Polkka oli yksin pari tuntia keskellä päivää ja oli pitänyt melkoista mekkalaa, kakannut aitaukseensa ja tallustellut tuotoksissaan. Tuloksena melko absurdia taidetta. Onni on omakotitalo, jos naapurista kuuluisi samanlainen kirkuminen ja ulvonta kuin meiltä tänään ollessani suihkussa, soittaisin varmasti poliisit.

Ilta sujui rauhallisesti ja koirat näyttävät tulevan juttuun oikein hyvin. Maissi murahtaa vain jos pentu ahdistaa sen nurkkaan ja käy härnäämään. Ja silloinhan saakin murahtaa. Toisaalta Polkka on tähän saakka ollut tosi fiksusti, eikä juuri kerjää verta nenästään.

Illalla Polkka sai elämänsä ensimmäisen (?) possunkorvan ja voi sitä riemua! Annoin sen tosin syödä vain vajaan puolikkaan korvasta, koska en edes halua miettiä millaista olisi mahatautisen penskan kanssa...

11.10.2009

Toinen päivä


Polkka heräsi ensimmäiseen aamuun uudessa kodissaan noin kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Koira nukkui hyvin, mutta omistaja oli jumissa väisteltyään pienen koiran liikkeitä koko yön. Jospa muutaman patjalla vietetyn yön jälkeen pentu suostuisi jo nukkumaan aitauksessaan? Koko yö oli mennyt sisäsiistinä ja molemmat asiat onnistuivat ulos. Aamuaurinkoinen piha ei tuntunut muutenkaan enää yhtään huonolta idealta.


Koirannappulasatsin jälkeen otettiin vähän lepoa ja suunnattiin pihalle leikkimään. Aidattu piha on niin mahtava koiranpennun kanssa! Kaksi edellistä koiraa kerrostalossa sisäsiistiksi opettaneena sitä osaa todellakin arvostaa. Polkka sai päällensä Maissi-mäyräkoiran sadetakin (ihan sopiva!) ja ulkoili takitettuna tosi reippaasti. Mukaan seuraan liittyivät Papu ja Maissi ja koirien yhteiselo sujui paremmin kuin kukaan uskalsi toivoa. Epäsosiaalisena tunnettu Maissi yritti jopa vähän leikittää pentua! Onnistuneen ulkoilun jälkeen vetäydyttiin hyvillä mielin sisälle nukkumaan.



Polkalla on sisäsiisteyden alkeet jo hyvin hallussa. Isommat hädät onnistuivat koko päivän ajan pihalle ja ne pissat mitä teki sisälle, niin kaikki osuivat paperille. Ainoa ongelma pennun kanssa on ääni -se protestoi isoon ääneen yksin aitaukseensa jäämistä. Se suorastaan ulvoo! Onneksi aitaukseen jääminenkin helpottui iltaa kohden, ehkä ulkona keikkumisella oli sen verran tehokas väsyttävä vaikutus.